Sivut

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Keltaista kesään...

Täällä ollaan ihan jo kesämielellä ompelusten suhteen vaikka pihalla on vielä lunta kinostolkulla ja paljasta maata ei näy kuin paikoitellen teillä ja isommat tiet on jo auki. Auringonpaistetta kaivataan siis lisää ja meillä sitä oli ainakin mun "ateljeessa" :-).

Tilasin taannoin Hawthorn threadistä puuvillakankaita ja tämä taisikin olla ensimmäinen niistä ommeltu työ. Pojan takin jälkeen oli vuorossa tytön takki ja olin jo varannut siihen vaaleanpunavoittoiset kankaat ja niihin sopivan vaaleanpunaisen vuorikankaan, no tyttö päätti keltaisen rakastajana toisin ja nappasi tämän keltaisen pallokankaan puuvillakasasta kertoen että takki tulee sitten tästä!

No takkihan siitä sitten tuli, yhdistettynä yksiväriseen keltaiseen puuvillaan, sillä tilasin noita puuvilloja semmoisia pätkiä että niitä yhdistellään muihin.


Kaava on oma muokkaus muistaakseni Ottobren prinsessa takista. Sydämet etukappaleessa on taskut.
Kaikki päällitikkaukset on ommeltu peitetikillä.



Ja koska sitä vuorta sitten oli takkia varten ostettu niin sehän käytettiin koska muutakaan ei ollut (tai ainakaan muistanut sillä hetkellä olevan) ja sehän ei nyt sitten tietenkään paras yhdistelmä tähän ole. Eurokankaan paloista jemmattua pilkullista pehmokarvakangasta.


Malli jäi kun jäikin hiukan leveäksi vaikka yritin mallailla leikkuvaiheessa sopivaksi, kiinnitin sitten taakse tampin mikä hiukan kiristää takkia takaa ja antaa sille hiukan enemmän muotoja. Napit on itse päällystetty, nekin olisi saaneet olla suuremmat, mutta niillä mentiin mitä oli.



Merkkilappu löysi paikkansa kauluksen alta.


Eurokankaassa silmääni pisti tämä:


Näitä valmisröyhelökankaita vai miksi niitä ikinä kutsutaankaan näkyy jenkkiblogeissa aika usein ja pakkohan sitä sitten oli hiukan napata mukaan.
Ja helppohan siitä oli hame ommella, vyötärolle vain trikoolla päällystetty kuminauha ja se kiinni hörhelöön ja avot. Ja voitte kuvitella keltaisen hametytön innostuksen kun tätä tehtiin, meinasi lähteä päälle jo monta kertaa kesken sen vähäisen ompelun.


Pahnanpohjalle vielä kevätpipo, ei juurikaan kommentoitavaa... tuo punainen yrittää olla kruunu, mutta kuvassa näyttää enempikin puulta :-).



Sitten sain Cutien Norppastiinalta tunnustuksen, kiitos siitä, lämmitti mieltä kovin!

i_love_blogging-787805.jpg

Tunnustukseen liittyi 8 asian kertominen itsestään:
1) Olen aina tykännyt käsitöistä ja ommellutkin jo aika nuoresta lähtien aika paljon, mutta nyt toisen lapsen jälkeen hurahtanut ihan täysillä.
2) Minulla on ihan liikaa kankaita ja yritän koko ajan olla ostamatta lisää, mutten mahda sille mitään :-).
3) Minulla on oma pieni ompelupuoti ja teen myös tilauksesta muille.
4) Rakastan suklaata ja voisinkin elää fazerin tummalla suklaalla.
5) Hurahdin tänä vuonna murtomaahiihtoon ja se on todella vienyt mennessään, toivoisinkin että täällä etelässäkin lumat pysyisi laduilla mahdollisimman pitkään mutta muualta saisivat jo sulaa pois.
6) Inhoan kiusaamista ja valehtelua ja harmittaakin miten nuorena lapsetkin jo syyllistyvät niihin.
7) Haaveilen pitkästä kiertomatkasta Usassa.
8) Toivoisin myös että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja jotta ehtisi tehdä kaiken minkä haluaisi.

Aika monet on jo saaneet tämän tunnustuksen ja hetken mietittyäni koen sen liian vaikeaksi päättää että kelle soisin tämän, soisin kaikille ihanille blogeille, joten jos sinulla lukijani on blogi ja et ole vielä saanut tätä nappaa se tästä mukaasi :-).

-Minna-

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Rokkariainesta :-)?

Pikkumies innostui mummilassa olleesta nukkekodin kitarasta kovinkin ja esitti hienosti sillä rokkarin taitojaan :-)...

olihan sitten äidin ihan pakko surauttaa sunnuntai-illan ratoksi poitsulle oma kitara, isommassa koossa...


Kankaat tilkkulaatikosta, pohjakangas jostain joskus saatua, kaikki muut joustavia kankaita paitsi kantohihna. 
Malli omasta päästä livekitaraa mallaten (meillä siis ei ole mitään kitaraa kotona vaan netistä hain jonkun kuvan).


Täytettä olisi saanut olla enemmän, mutta siinä sunnuntai-iltana ei enää kymmeneltä sitä saanut mistään lisääkään, joten sillä oli mentävä mitä kaapista löytyi... saahan sitä sitten lisättyä kunhan joskus johonkin vanukauppaan ehtii.


Aamulla sitten oli pikkurokkaria odottamassa kitara :-), ja voi sitä pientä laulajaa... laulu (huuto :-)) ja tanssi alkoi samantien kun silmät osui kitaraan... 
eli onkohan meidän perheeseen syntynyt uusi rokkitähti :-)?


Sulosointuja...

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Keijukaisia...

Ostin Ahdin tilan Jasmiinalta ihanaakin ihanampaa Michael Millerin keijukangasta ja siitä samalla kaavalla edellisen mekon kanssa tytölle keijukaismekko:


Tyttö on jo pitkään pyytänyt keijumekkoa ja tämä oli kyllä mieleinen, vaikkei ehkä samanmoinen ollutkaan kuin Keiju-elokuvassa.


Vyökaistale kaipaisi mielestäni jotain piristystä, suunnittelin jo maalaavani siihen lehtiä ja keijupölyä ja liimaavani muutamia "timantteja" sinne tänne. Laiskuus iski enkä ainakaan vielä saanut sitä aikaiseksi. Olisiko teillä ihanat lukijani vinkkejä miten voisin piristää vyötä?
Vyö jatkuu takanakin...



-Minna-

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Takkia kevääseen...

Tilasin Iinulta ihanaa pinnoitettua autopuuvillaa pojan takki mielessä siintäen. Missasin sen ensimmäisen erän sitä tummempaa autoa, mutta tätä vaaleata sitten ehtisin tilaamaan ajoissa.

Tässä on koko viikon pidetty sairastupaa... taas, mutta olen sentään saanut muutaman hetken omaakin aikaa tällä viikolla ja niiden aikana sitten väsäillyt sitä pojan kevättakkia. 


Kaavana oma muokkaus jostain Ottobren kaavasta.
Päällikangas siis sitä Hilcon pinnoitettua puuvillaa Iinulta ja vuorena petroolinsininen mikrofleece Eurokankaan paloista. Hiha resoreita mietin pitkään ja mikään väri ei ollut mielestäni hyvä. Päädyin sitten laittamaan mikrofleeceä nurja puoli ylöspäin resoreihin... saa nähdä kuinka kauan pysyvät hyvänä? 
Takki on ommeltu ihan täysin pussiin ja kääntöaukko löytyy alareunasta.


Olkasaumat ja hupun sauman viimestelin peitetikillä.


Pieni valkoinen "mato" ripustuslenkin vieressä on lanka mikä pilkisti vuoren alta vielä kuvaushetkellä :-).


Sovituskuvat on taas kerran mitä on... 


Tällä kertaa ei tullut samanmoista raivoa kuin haalarien kanssa, mutta ei sitä takkia silti kovin pitkään saanut sisällä pidettyä päällä :-).



Toivon mukaan tauti rupeis oleen jo voiton puolella ja voitais viikonloppuna tehdä jotain mukavaa!!!

-Minna-

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kesäinen mekko

Samalla kaavalla kuin edellisen postauksen haalarit syntyi muokattuna mekko tytölle. Tyttö olis halunnut ne haalaritkin mitkä ei pojalle kelvanneet, oli vaan hiukan pienet 5 vuotiaalle :-).

Mutta tämäkin kelpas, erittäin hyvin :-). Tyttö itse asiassa oli mukana suunnittelussakin, meinasin laittaa syöksi ja taskuiksi vaaleanpunaista puuvilla, mutta hän ehdottomasti vaatisi että laitetaan keltaista ja keltaistahan me sitten siihen laitettiin.


Kangas on tilattu DaWandasta joskus vuosi sitten ja on marinoitunut kaapissa odottamassa kaavaa, takki siitä piti alunperin tulla mutten saanut aikaiseksi. Ehkä hyvä niin, koska tähän mekkoon se sopii kivasti.
Napit on joskus jostain ostetut, muistaakseni limenvihreetä pellavamekkoa varten mikä ei koskaan valmistunut.


Ihanaa ommella välillä jotain joustamatonta kangasta, tuli jotenkin ähky kaikkia trikoita ja veloureita kohtaan joten oli erittäin virkistävää ommella näitä puuvillaisia juttuja. Vielä kun saisi kehitettyä kaavan niitä amerikan puuvilloja varten mitkä tuli postattua viime kuussa.


Mä tykkään tästä mallista tosi paljon, sopii meidän hoikkeliinillekin tosi hyvin. Olen jo pitkään tämmöisestä haaveillut, mutten ole saanut aikaiseksi kehitellä kaavaa.. no nyt ei tarvii enää kehitellä.


Sovituskuvia ei tullut tästä, kun oli niin myöhäinen ilta kun näitä kuvailin enkä olisi saanut nostettua tyttöä tuohon kuvausseinälle :-).

-Minna-

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kesä tulee...

Kunhan on ensin sairasteltu nämäkin taudit taas loppuun...

Ennen kun sairastupa yllätti meidät törmäsin tähän ja siitä inspiroituneena valmistui viikonloppuna nämä:


Kangas ohutta farkkua, yhdistettynä peruspunaista puuvillaa ja Iinulta tilattua autopuuvillaa.
Napit vanhoja jostain kätköistä.





Mä tykkään itse ihan hirmusti näistä ja onnistuivatkin mielestäni oikein kivasti.
Pikkumies vaan ei ollut ihan yhtä innoissaan, ekassa kuvassa vielä sain huijattua naurun...


toisessa sitten jo kovasti ihmetellään nappeja, että mitäs nää on ja miks näitä ei saa irti tästä...


kunnes sitten viimein paloi käpy ihan totaalisesti kun ne napit ei tosiaankaan lähteneet irti :-). Saas nähdä miten käy kesällä, suostuuko ylipäätään pitämään päällään vai joudunko etsimään toisen kodin näille?


Kevättä odotellessa...

-Minna-